Dendrocopos Major

Minulla on neljän vanha poika, herttainen ja iloinen kuin auringonpaiste. Sen lisäksi talouden kanssani jakavat talouspäällikkö (myös vaihtelevasti avomieheksi, ukoksi, siaksi ja muruksi kutsuttu mieshenkilö) sekä karvakorvat; bostoninterrieri Jeili ja hamsteri Urpo (kyllä, sen nimi on oikeasti Urpo).

"Runoillut" olen siitä lähtien, kun kynällä opin kirjaimia raapustamaan. Vanhin, jäljellä oleva runoni lienee kirjoitettu joskus 90 -luvun puolivälissä. Ala-asteen käytin kuitenkin pitkälti Omat jutut -vihon täyttämiseen erilaisilla tarinoilla, joista parhaiten on jäänyt mieleeni tarina, jossa Sokeri, Suola ja (muistaakseni) Kaneli kinastelivat keskenään. Harmainta havaintoa minulla ei kuitenkaan ole siitä, mistä onnistuin perimään luonnonlahjakkuuteni mielikuvitukseeni.

Elämäni eri vaiheisiin on kuulunut vuosien varrella myös piirtämistä, lukemista ja maalaamista. Nämä kaikki kolme ovat jääneet enemmän tai vähemmän taka-alalle poikani syntymän jälkeen. Sen sijaan niiden tilalle on tullut uusi, aiempia paljon rakkaampi harrastus digijärkkärin muodossa: raskausmahan kanssa alkoi maistua kuvaaminen, erityisesti luontokuvaus. Sittemmin olen pohtinut, että olisi hienoa osata kuvata myös ihmisiä, mutta tähän yritykseen ei ole koehenkilöitä löytynyt (ilmeisesti lahjakkuuteni ei ole vakuuttanut ketään).

Haaveeni ovat hyvin pitkälti kiteytettynä perinteiseen ajatukseen punaisesta tuvasta ja perunamaasta - tosin on myönnettävä, että minun kohdallani siihen sisältyy myös ainakin toinen lapsi, koirajuttuja ja vihkisormus, uusi autokin voisi olla ihan kiva.

Pähkinänkuoren sisälmyksissä

Nimeltään Miia "Mimmi" Pihlainen
Syntynyt 4. elokuuta tuntemattomana vuonna Helsingissä
Asuu miehen, lapsen, koiran ja hamsterin kanssa kerrostalossa
Opiskelee lähäriksi lähäreiden joukkoon
Syö mielellään isän tekemää lasagnea
Kuuntelee musiikkia laidasta laitaan
Ei voisi elää ilman poikaansa, kameraansa ja puhelintansa
Kaipaa eniten pikkusiskoaan

Pitää mottonaan lausetta: "Ikuisuus on pitkä aika ja aika muuttaa meitä."