-nimetön-
17. marraskuuta

Olen hanhi
ilman höyheniä.
Jokainen pisara
sattuu.


-nimetön-
10. lokakuuta

Olen haamu.
Kuljen haamujen maita.
Olen yksinäisyyteni
suruun leimaama.
Vajoan sateena,
myötäilen hiljaisuuden seinää.
Enkä kai tahdo
syvemmälle vajota.


Surun morsian
10. lokakuuta

Olen surun morsian
alttarilla hunnutettu,
kuoleman jokea saattueessa
sinne saapunut.
Vailla toivoa, lohdutusta
sulhaselleni luovutettu
ja katso: suru vain
on mieleni rakastettu.


-nimetön-
10. lokakuuta

Kudo minulle peitto
linnunlaulusta,
värjää se tuulen tuoksuilla.

Kääri minut siihen, lämmitä,
heijaa sylissä, uneen tuudita.

Pelasta minut
maailmoihin hukkumasta,
suojaa kuin lasta
polultaan eksymästä.


-nimetön-
5. lokakuuta

En katso peiliin,
en kaivoon,
en lammenpinnasta
tahdo nähdä.

Kieltäydyn.

Kieltäydyn inhon
sanelemana.


Tähdelle
4. lokakuuta

Loista tähti
mun taivaalla.
Tuo kasvosi maahan,
veteen, kaikkeen
mun ympärillä.

Anna loisteesi mua johtaa,
koskettaa,
anna sen huomisesta
muistuttaa.

Loista tähti
mun taivaalla,
loista koko yö, loista myös
päivällä.


-nimetön-
27. syyskuuta

Suojaa siipesi kärjellä
minua sateelta.
Peittele nukkumaan
pilviesi alle.
Ota minut mukaasi
vapaampaan
lentoon.


-nimetön-
27. syyskuuta

Kultaa varisee
siivistäsi
     syysnurmelle.
Värejä.
     Sadetta.
Olen hiljaa,
yhtä aikaa
     hajanainen
     ja yksi.


Lakastunut
26. syyskuuta

Puutarhani ruusuista
kukkii enää toinen,
elinvoimainen.

Päivin silitän,
öinkin unessa
sitä toista.

Ei sitä voi elvyttää,
kuiskii tuuli.

Vaan en tahdo luovuttaa.


Niin lujaa
26. syyskuuta

Uuvun syksyssä
lohduttomuuteen.

En näe kyynelten takaa

polkua.

En enää
löydä luokseen.
Enkelit lentää

niin lujaa.


-nimetön-
26. syyskuuta

Istuta minut
maljaasi

rakkaudella täytettyyn.
Sijoita vedottomaan.

En enää jaksa
elämän tuulissa

vapista.


Ajan vene
24. syyskuuta

Toisinaan tahtoisin upottaa
ajan veneen,
unohtaa eilisen maan
ja sen purren,
jonka kannella makaan,
unohtaa etäällä siintävän
huomisen.

Toisinaan tahtoisin upottaa
ajan veneen
ja sen purren,
jonka kannella makaan.

Toisinaan tahtoisin upottaa
ajan veneen,
painaa pääni olkaasi vasten
ja nukahtaa,

isä.


Kylmä mulla
24. syyskuuta

Täällä sateen painon alla
on kovin kylmä mulla.
Märät muistot hartioilla
mä vain vajoan maanrakoon.

Tuu tänne, pelasta
mut suruun eksymästä.
Tuu tänne, pelasta
mut harhaan kulkemasta.

Täällä sielun rannikolla
on kovin kylmä mulla.
Isot kivut ohimoilla
mä hukun. En pääse pakoon.


-nimetön-
24. syyskuuta

Katson vesinoroa
huoneeni ikkunassa,
takana taivaaseen
sulaa muuttolintujeni ääni,
sinun äänesi,
avunhuudot,
jotka jäivät tuulen syliin.


Juuri ennen unta
16. syyskuuta

Olenko minä koskaan vapaa,
huokaan
juuri ennen unta.
Yöaikaan
sinä taas palaat

ja liekit nuolevat
sisustaani.

Olenko minä koskaan vapaa,
huokaan
juuri ennen unta

ja heti sen jälkeen.


Tiiliseinä
16. syyskuuta

Minäkin yritin
pakoon kerran,
pakosalla

olen nytkin.

Minne sitten aion?
Oioin mutkaa
suoraksi

ja nyt harmittaa.

Siihen oli pystytetty

tiiliseinä.


Pakosalla
16. syyskuuta, uneen perustuen

Sammal jalkojeni alla

kostea. Neulaset
pistelevät

jalkapohjaa.

Hiekka karahtaa

paljaita varpaita
vasten.

Hengitän tuhkaa,

tomua,

tulta,

kauhun syöpäituja.

Pysähdyn
ja käännyn.

Siinä te olette molemmat

siskot.


-nimetön-
30. elokuuta

Siinä me istuttiin
veneessä,
jotain kinattiin

tai toisiamme

kutitettiin.

Kätesi kävi
kättäni vasten.

Sormus

lensi yli veneen laidan.


Lautturin kyydissä
27. elokuuta

Styksin kierteissä
Kharonin matkassa

lepää sielu rikottu,
rauhattomuuteen
kirottu.

Sen kasvoja peittää
kauhu,
tuskan virne
sydämen myrkyttänyt.

Ja vaiti ovat äänet,
vaiti on elämä
polttohaudattu

lautturin kyydissä.


Hiekanjyvä
30. heinäkuuta

Mustan meren
kultahippuja

sukellan

menneen mailta.
Sokeana hapuilen
sinnepäin.

Yritän ottaa kiinni
paennutta,
hetkeä kadonnutta,
sinua.

Kädelleni jäi

vain hiekanjyvä.


Lapsi jälleen
21. heinäkuuta

Olen lapsi
villi ja vapaa,
          vapaa juoksemaan
läpi tämän tuoksujen talon,
läpi sateen helmien
     avojaloin.
Olen täällä
jälleen lapsi
          huolistani vapaa,
vapaa murheiden ikeestä,
vapaa läpi ilojen
sinut näkemään.


Varpaat kohtaa jään
11. heinäkuuta

Taivas valuu eilisestä
itään,

ei aurinko nouse
tänäänkään.
Vajotaan suonsilmään

oudon hajuiseen.
Varpaat

kohtaa jään.


Valkoinen kyynel
8. kesäkuuta

Valkoinen kyynel

putoaa

mustaan kuoppaan

mullalla täytettyyn.

Sormenpäät vuotaa verta,

kun kaivan sinua

ylös

yhä uudelleen.


Totuus illuusiosta
29. toukokuuta

Ikävän pehmoinen
tassu
rinnallani, rinnassani
kiinni verenhimoisin
hampain
valkohain.


Ristiriita
29. toukokuuta

Hetki,
jolloin maa yhtyy veteen,
taivaasta tulee kaksi.
Hetki,
jolloin taivas
on taivaan päällä.

Kaksi taivasta
toistaa toistaan

sinun kasvoillasi
ja minun.

Ja niin minä toivon,
että sinun siipesi
kärki
tai minun

rikkoo tyynen

ja silti en toivo
ja toivon uudelleen.


Ehkä kerran
29. toukokuuta

Harmaassa hiekassa
uitan varpaita.

Kutittaa,
sielu huokaa.
Sydän huutaa:
painu helvettiin.

Kameleontin veressä,
aivan veden rajassa,
liotan sydänjuuria.

Kutittaa,
sielu huokaa.
Sydän huutaa:
painu helvettiin.

Ehkä kerran,
sitten joskus,

vastaan.

Ehkä kerran,
mutten nyt.


Matkani määränpää
23. huhtikuuta

Matkani määränpää,

tuolla,
täällä

huomenna
ja eilen.

Matkani määränpää,
se jää

alle jään,

tämän talven menneen,

jonka alle jäi

matkani määränpää.


Vainaan matkassa
23. huhtikuuta

Taivaassa on

reikä.

Vainaan vene
sen ulapan yli

kiitää

kohti aikaa.

Vieressä on kaikkeus,
se on

taikaa,
valumatonta

raakaa rautaa.


Kukkia sen maan
23. huhtikuuta

Siellä lintu lentää,
viiltää horisontin,
pilvet,
uhmaa ajatonta aikaa
mielen virrassa.
Ja katso vaan,
kukkia sen maan!
Virta kulkee,
se kuljettaa.
Siellä lintu lentää,
laulaa vain,
unohtaa.


Ylöspäin
28. maaliskuuta

Hei, mustat haavat vuotaa
Taivas itkee tuhkaa
Kaupunkimme huutaa:
kaduilla veri virtaa
ylöspäin.

Hei auta, vedä perässä,
pois tästä maailmasta
Kaupunkimme huutaa:
kaduilla tuli polttaa
ylöspäin.

Hei, haluun sinuun nojaa
vielä viimeistä kertaa
Kaupunkimme huutaa:
kaduilla rutto riehuu
ylöspäin.


Aamusta ehtoon
9. helmikuuta

Tuuli tuskin kantaa täältä
sinne sinun leposi lehtoon,
kauas tästä maailmasta,
jossa päivä on yötä
ja aamu ehtoo.

Ei virta polveile, eiliseen kulje,
ei tahdo huomista tunnustaa.
Taistelutantereen perukoilta
käy minun sieluni polku
pakoon elämää.

Tuuli ei koskaan kanna sieltä
sävelinä suruni kehtoon,
kauas siitä maailmasta,
jossa enkelit laulaa
aamusta ehtoon.


Äänetön maailma
30. tammikuuta

En kertoa voi,
sanoin sanoa,

en tuulen kielillä

puhua.
Äänetön maailma
etäällä soi,

sen kauniita sävyjä
kerran tuulikin
kantoi.

Ei enää helmet hymyä
korista,
vaan poskilla juoksee
ajaton suru.

Kaipuu
on sieluun polttomerkitty
ja ikävä,

ikävä rinnassa
kivun koskettimin
soi.


Kaikki sivuston materiaali © Miia Pihlainen | miia.pihlainen(at)dendrocoposmajor.com