Dendrocopos Major

Perkeleet

27. joulukuuta

Perkeleet lyövät kirvestä
sydänlihaksen repeämään
ja aika mieleni riemuksi
traumatisoi kulumalla itseään.

Kun ei saa ajatusta selväksi,
kuuluu pirujen laulussa
Halleluja tragediana,
se luo aistiharhoja kauhusta.

Kuinka voit olettaakaan
minun olevan se, joksi minua
luulet sielusi kohdussa?
Muutuinko minä tosiaan sinusta?

Perkeleet lyövät kirvestä
sydänlihaksen repeämään
ja aika kuolee tahtomatta
syyttäen villisti meitä ja itseään.

Vahvuus

22. joulukuuta

Heikkous voi toisinaan
olla ainoa

vahvuus,

joka merkitsee

sitä kaikkein kauneinta,
jonka kaksi ihmistä

- äiti ja tytär -

voi jakaa.

Yöaikaan

11. joulukuuta

Yöaikaan unen muodossa
olet perhosen näköinen,

niin värikäs.

Ilahdutat minua,
saat kaipaamaan.

Joskus huokaan hiljaa
yöaikaan unen muodossa.

Sanojen voimasta

5. joulukuuta

Sana vain
ja pysähdyn.
Tartun tuuleen,
annan viedä.

Sana vain
ja olen osa
sinua.

Kolmesta
annan kaiken.

Ikuisesti uudestaan

5. joulukuuta

Kauneus viivähti sinussa
katseittemme kohtaamisen verran.
Tunne viipyili hetkessä,
halusi minun myöntävän kerran.

Ja minä mietin,
miten sinä teet sen.
Varastat sielun, viet sydämen.
Otat kaiken minut omistaen.

Vain yhtä jään pyytämään:
Tee se ikuisesti uudestaan.

Mielikuva sinusta

5. joulukuuta

Olet kuin meri –
vaahtoava, vaarallinen.
Kietoudut,
kiehdot.
Rakastelet kiihkeästi.
Rakastat
suurella sylillä.
Olet kuin meri –
uskon.

Niin yhtäkkiä

3. joulukuuta

Niin yhtäkkiä olin
pieni,
niin mitätön.
Yhtäkkiä
maailmalle
näkymätön.

Niin yhtäkkiä olin
rakkaudessa
arvoton

kuin vanha peili
katsomaton.

Onneton sydän

3. joulukuuta

Raskaasti kulki
onnea vailla
rakastuneen sydän
aaveen lailla.

Rakasti liikaa
onnettomasti
kuun tuttua puolta
loppuun asti.

Ei ollut lainkaan
onnesta varma.
Laahusti yksin tuo
sydän parka.

Jos isä voisit

3. joulukuuta

Jos isä voisit,
ottaisitko sen,
harteilles taakan
sun tyttären?

Jos kertoisin jotain
sydän itkien,
ethän kuuntelis mua
suuresti tuomiten?

Jos isä voisit
hiljaa ymmärtäen,
ottaisitko syliin
mua lohduttaen?

Häpeän taa

29. lokakuuta

Kauimpana kaikesta,
irti maailmankaikkeudesta

seilaa hopeisella kaarella
vesiputousten
ja pilvien

maahan.

Kauimpana itsessään,
nurkassa,
jota ei ole.

Silmissään helmet
smaragdista,

yhtä kalvakat
kuin puku,

jolla peittää vartalonsa,
ikäänsä häpeävän.

Häivähdys

29. lokakuuta

Häivähdyksesi tanssi
sointuu kauniina

auringon iholla,

polttaa ruumiini
rakoille –

ei kipeille,
vaan pehmeille

kuin perhosen lento
aamuöisessä sadussa.

Sävähdys

20. syyskuuta

Lehden pinta
kohtaa

vesipisaran
kylmän syleilyn

kellastuneessa nurmikossa.

Se sävähtää

kuin huulet,

jotka värjääntyvät

kauan
kaipaamastaan

suudelmasta.

Kaunis ja täydellinen

20. syyskuuta

Olet niin kaunis,
niin täydellinen,
kun naurat leikkiessäsi
elämän iloilla.

Olet niin kaunis,
niin täydellinen,
kun itket sylissäni
elämän suruja.

Olet niin kaunis,
niin täydellinen,
kun hypit lätäkössä
elämäsi polulla.

Olet niin kaunis,
niin täydellinen,
kun raivoisasti uhmaat
elämäsi rajoja.

Muistaisinpa sen

väsyessänikin.

Kauniimpaan maailmaan

15. heinäkuuta

Jos kutitan sinua hieman
kahdesti,
saanko sinut hymyilemään

hymyä,

joka maalaa syksyn värejä
huoneistomme seinille?

Jos hyväilen huuliasi
monesti,
saanko sinut huokaamaan

sanoja,

jotka lämmittävät varoen
minun poskipäitäni?

Musta untuva

15. heinäkuuta

Unikuvani halki
leijaili

musta untuva

mustasukkaisuuden siivistä
irronnut.

Se pyöri

ja kieppui

kuin leijonan kultaharja
kimallellen

auringossa.

Unikuvani halki
repäisi

musta untuva

mustasukkaisuuden siivistä
irronnut.

Olet nähnyt

15. heinäkuuta

Oletko nähnyt sateen nuutunutta
nurmea, harmaata rakastelevan?

Ja oletko nähnyt ruohonkorsien
jälleen ylös, suoraan nousevan?

Oletko nähnyt minun itkeneet silmät
sinua myötätunnolla huuhtelevan?

Ja oletko nähnyt kadonneen murheen
jonka mieltäsi näin ahdistavan?

Helmi ulottumattomissa

10. kesäkuuta

Sydämeni huokaili
mustaa taivasta,
sinistä
ja taas mustaa

ajanvirrassa.

Varjot huuhtelivat
sydäntäni,
kun en saavuttanut
rakkaintani,

helmeä,
joka koristi hymyäni.

Kaksi rakastavaa sydäntä

10. kesäkuuta

Kunpa unelmamme
eivät muuttuisi
painajaisiksi,

huokaisin.
Nyyhkytin

vasten olkaasi.

Etäisyys oli meidät
saattanut
yhteen,
ja hetkessä se erottaisi
kaksi rakastavaa
sydäntä.

Vuoripuron varsat

16. toukokuuta

Näitkö sinä ne vuoripuron
varsat, jotka laukkasivat
lähteen pinnalla,

ne onnen hetket,
jotka nelistivät välillä
laukaten

meidän ohitsemme?

Ohilennossa

15. toukokuuta

Korkealla
kylmässä viimassa,

aivan taivaankannen rajalla,

maailmasta erossa
maassa lumen ja jään,

keskellä kaoottisen vilinän.

Ja kuin hetki pysähtyisi
katseittemme

ohilentoon.

Älä muutu

18. maaliskuuta

Istuit siinä.
Kuvajaiset silmissäsi.

Katselin haamuja,
jotka tekivät sinusta niin kauniin.
Äänesi oli vaiti,

oli ollut jo vuosia.

Älä koskaan muutu,
rukoilin.

Anelin.

Nyt mietin,
muutuinko itse.

Pakoon rakkautta

13. maaliskuuta

Pakoon mustaa naamiota -
Ei, odota!
Siinä oli myös punaista.

Juoksit kuin kauris
karkuun metsämiestä,
luikit koloosi
kuin arka jänis.

Pakoon lensit rakkautta,
suloista, niin kaunista.

Pelkäsitkö olevasi
onnellinen?

Rakastaen kuin lehti puuta

5. helmikuuta

Tuskin oli sormesi koskettanut
itkun maalaamia kasvojani,
murheen vanhentamia.

Tuskin oli kuiskauksesi
osunut maaliinsa,
huuliltasi virrannut hiuksilleni,

kun vavahdin ja
väristen painuin sinuun,
väkevään syleilyysi

rakastaen kuin lehti puuta.