Dendrocopos Major

Rakkauden muskettisoturit

25. lokakuuta

Pariisin kaduilla
          - punakaartilaisten edessä -
     taistelen löytääkseni sinut.

Ole sydämeni Athos -
salaperäinen, vakava.
Ole sydämeni, Porthos -
suulas,
          rietas.
Ole sydämeni Aramis -
Jumalan nimeen rakastava,
          hellä.

Syyshetkissä
          - yksinäisen pitkissä -
     kaipaan sinun syliisi.

Uuninpankolla

12. lokakuuta

Uuninpankolla maatessaan
hiljaa mustissa mietteissään
kirjoitti rivejä taisteluiden,
pimeiden, tuhotappioiden.

Sotaa kävi hän yksinään,
mielensä hänellä vastassaan.
Ylivoimaa väsymys oli kai,
Itsestään, kun tarpeeksi sai.

Rohkeni kohottaa aseitaan,
miekalla pistää sydäntään.
Voittajana koskaan selvinnyt ei,
pelkonsa hautojen syvyyksiin vei.

Villapaita

17. toukokuuta

Valkoisella langalla
kudon sinulle kirjavan villapaidan;
erinäisiä säikeitä
rakastelemaan vartaloasi.

Peikonpojan tuutulaulu

11. toukokuuta

Ikkunaani ylös kiipesi.
Häntäänsä heilutti.
Oli hieman eksynyt
kurja peikkopoloinen.

Sen tummat silmät itkeneet,
kovat kasvot murtuneet
vaati: Ota minut syliin,
sänkyysi vie nukkumaan!

Mielessäni manasin
ja peikkolasta heijasin.
Lämmitin sen kylmän nenän,
hellin harmaata häntää.

Ujouteni unohdin.
Peikkoa vain hieman pussasin.
Kätöseeni piilotin -
pakoon pahaa maailmaa.

Ahneus

19. huhtikuuta

Tulen loimu silmiin piirtää
väkivallan riemukaarta.
Vain tuuli vaihtaa suuntaa;
ei löydy lohtuakaan täältä.

Kimeä on taivaankansi.
Horisonttiin kilpi puhkeaa.
Vastustaa voi pientä maata,
kunnes sota voittovimman sortaa.

Loiva on tiemme täällä;
hautaan kaikki vaeltaa.
Sielut itkee kyyneljäätä.
Tahtomattamme tahto nujertaa.

Variksenpelätin

20. helmikuuta

Pellon keskellä yksinään
seisoo variksenpelätin.
Kutrit kuin valkealla muorillaan;
on lämmin silityksin.

Ei toista lainkaan parempi -
ei varmasti yhtään huonompi

Pellon keskellä yksinään
seisoo variksenpelätin.
Rakkaus karrella rinnassaan;
sydämessään sylityksin.

Kaipaus

13. helmikuuta

Sänkyni alla asuu
kuin asuisi viimeistä eloa;
asuu kuin omistaisi asumapaikan,
paikoista ilkikurisimman.

Mörkönä se nauraa ja tapittaa,
haamuna se hiipii ja kurittaa;
tuhrii tiensä takanaan,
tuskalla lakaisee särön lattiaan.

Sänkyni alla asuu
kuin asuisi viimeistä eloa;

asuu
kuin kiusatakseen minua.

Tyhjä lupaus

12. helmikuuta

Soitan sinulle.

Vastaat.

Kuulen paskakärpästen
kiihottuneen laulun.

Ikuinen valtakunta

26. tammikuuta

Taivasten valta
ja valtakunta
sinua heijaa ja koskettaa.

Rakkauden voima
ja sielujen syvyys
kääreesi avaa ja muistuttaa;

Turhaan ei vuodet
nuo vierineet.
Turhaan ei kivusta
silmäsi laulaneet.
Turhaan et päivin
sydäntäsi avannut.
Turhaan ei myrskyssä
kehtosi kaatunut.

Taivasten valta
ja valtakunta
sinua heijaa ja koskettaa.